MUSIIKKI kuljettaa tarinaa

Minä olen Toni Hintikka. Elän ja hengitän musiikkia. Näen jokaisen elokuvan ja tv-ohjelman nuottiviivastona, jossa tunteet poukkoilevat ylös ja alas. Välillä ollaan surullisia, välillä iloisia, mutta aina kuitenkin päädytään jonnekin. Katson elokuvia korvillani. Musiikin avulla kuva vasta saadaan eloon. Itkusta voi tehdä itkunaurua ja auringonlaskun voi kääntää auringonnousuksi muuttamalla mollit duureiksi. Tervetuloa sivuilleni!

Kipinä musiikin ja kuvan yhdistämiseen syntyi vuonna 2016, kun sain tilaisuuden tehdä dokumenttielokuvan Projekti Rockin' High scoremusiikin. Leffa on eräänlainen dokumentti sarjasta epäonnistumisia, mutta myös kuvaus suomalaisesta sisusta kavuta Mount Everestin perusleirille tekemään maailmanennätystä. Elokuva on saanut paljon kehuja ja sitä on esitetty mm. Ylen kanavalla. Tämä projekti oli minulle erittäin opettavainen. Aloin hahmottamaan käsikirjoituksen, kuvan ja äänimaiseman pyhää kolminaisuutta. Elokuvamusiikin kipinä oli syttynyt. Aloin kuuntelemaan ja opiskelemaan suurten mestarien tuotoksia korvat höröllä. Katselin elokuvia enemmän ja enemmän kiinnittäen huomiota siihen kuinka musiikki kuljettaa tarinaa. Tein myös muutamia mainosmusiikkeja, mitkä oli nekin antoisia. Kuinka vaikeaa aluksi olikaan pusertaa jokin teema tai asia 10 sekuntiin. Ihanan haasteellista. Rakkauteni jousisoittimiin myös kasvoi kasvamistaan ja pian jo sovittelinkin artisteille jousisovituksia. Päätin, että nyt on tullut hetki, kun teen tästä pikku puuhastelusta työn itselleni. Suomessa tehdään upeaa elokuvamusiikkia ja haluan todella paljon olla osa siitä.

Alunperin olen basisti. Valmistuin Jyväskylän suomalaisesta konservatoriosta yhtyemuusikoksi, pääsoittimena sähköbasso. Opiskelin myös kontrabassoa, pianoa, sähkökitaraa ja lauloin kuorossa. Levytyksiä lukuisten artistien kanssa on useita kymmeniä, ellei jopa satoja. Olen keikkaillut bändien kanssa koko tähänastisen elämäni. Olen kiertänyt kutakuinkin kaikki kuppilat ja salit mitä tämä maa päällään pitää, myös ulkomailla on soiteltu. Mistään en kuitenkaan ole vielä saanut niin isoja kiksejä kuin kuullessani omaa musiikkia liikkuvan kuvan päällä. Sen täytyy olla merkki, että tämä on se suunta mihin minun pitää jatkaa. Olen pikkuhiljaa vuosien aikana saanut rakennettua kotiini Espooseen toimivan työympäristön koneine ja soittimine kaikkineen, jossa pystyn tekemään pitkälti kaiken. Minulla on myös laaja muusikkoystäväverkosto, jos tulee äkkinäistä tarvetta äänitellä jotakin erikoissoitinta, joka ei itseltä taitu. Pyrin kuitenkin olemaan omavarainen mitä soittamiseen tulee, kiitos lapsuuteni (ja virtuaalisten soittimien). En viettänyt aikaani tuolloin pihalla mesoten tai postilaatikoita räjäytellen, vaan koin mielekkäämmäksi tutkia millaisia ääniä ja miten mistäkin soittimesta lähtee. Elin musanörtin elämää. Eläköön musiikki!